Pelimanni 1/2012
Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila Åkerö Åkerörecords
Kaksikymmentä vuotta yhteistä muusikkotaivalta saa muusikot hengittämään yhteen. Sen kuulee muunmuassa kappalevalinnoissa, samanhenkisissä sovitusideoissa, soolo-osuuksissa ja kuin sovitusti yhteiseen ideaan karkaavissa riehakkaissa irtiotoissa.
Vaikka molempien muusikkojen persoonallinen ja yksilöllinen sävelkieli on tullut tutuksi useista kansanmusiikkiyhteyksistä, on molemmilla vielä ammennettavaa meille muistakin salaisista arkuistaan: pakahduttava Koskaan et muuttua saa antaa täysin uuden merkityksen 1970-luvun Finnhitsille.
Åkeröllä tarjoillaan myös tutumpia lyyrisiä suomenruotsalaisia sävyjä a’la Kalaniemi ja Pispalaa kohti taas kävelee päättäväisin askelin mies, jolla on kaustislaiset marssit ja skandinaaviset gånglåtit hallussaan.
Mutta mummo laski alleen viimeistään hulvattomassa Violassa, jossa bigbandin keinoin yhdistyy amerikanserkun haitarismi, jazzharmoniat ja -rytmit sekä pakottoman tekninen virtuositeetti. Grönbackassa naiselliset vaaleat sävyt saavat kontrastikseen Alakotilan pauhaavat bassot. Tie vie tanssisarjamaisesti keinuvaan valssiin ja huimaan polskaan, kunnes taas seestyy Konsta Jylhän Vaienneeseen viuluun. Levy päättyy rillumareimeinikiin ja Viljo Vesterisen osuvaan kappaleeseen Soittajan kaipuu.
Pia Rask
gmail.com