JPP on svengannut itsensä Japanilaisten sydämiin asti
Kaustinen tunnetaan musiikistaan ja näppärimetodistaan, mutta tottahan se tunnetaan myös pelimanneistaan.
Pelimanniporukoista taas ehdottomasti tunnetuimmasta päästä on ollut jo perustamisvuodestaan 1982 lähtien JPP.
Eikä tilanne ole siitä mihinkään muuttunut, vaikkei yhtye keikkailekaan enää yhtä paljon kuin ennen.
“Viime vuonna olimme esimerkiksi Japanissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa”, harmooninsoittaja ja säveltäjä Timo Alakotilaluettelee.
Pääosin yhtyettä nähdään nykyään ulkomailla. Tämän illan konsertti Savoyssa on siis harvinaista herkkua suomalaisille.
Yhtyeen “juju” on ollut jo perustamisvaiheistaan asti tämä:
Kaustislais-ruotsalaisittain vetelevien viulujen sointi sekä sen järeä vastavoima, kontrabasson ja harmoonin jytke. Ja ennen kaikkea tästä kaikesta syntyvä ainutlaatuinen svengi.
Tosin vuonna 1995 Alakotila mainitsi Helsingin Sanomille, että bändiin on suunnitteilla myös alttoviulu, sello ja lauluääni.
“Mitähän minä ajattelin, Ei sitä sitten toteutettu”, Alakotila nauraa.
Niinpä. Miksipä hyväksi havaittua pitäisikään muuttaa.
Jotain yhtyeen pysyvyydestä kertoo sekin, ettei sen tarvitse juuri markkinoida itseään. Keikkoja tulee muutenkin.
Ja levymyynti, se joka yleensä kaikilla yhtyeillä takkuaa. Se ei takkuile JPP:llä.
Vankkumaton fanipohja tuntuu löytyvän erityisesti Japanista. Siellä on soittajia, jotka ovat opetelleet JPP:n kappaleita ja tyyliä aivan millintarkasti.
“Kyllähän se vähän erilaiselta kuulostaa, mutta on se mukavaa”, Alakotila muotoilee.
Vaikka JPP luottaakin tietynlaiseen pysyvyyteen, uuttakin on.
Nyt ilmestyvä yhtyeen 12. levy Skywire – Taivaankansi on saanut aiempaa isomman tekijäjoukon ja soi siten aiempaa monipuolisemmin.
Tähän asti yhtyeen kappaleet ovat olleet pääasiassa Alakotilan ja viulisti Arto Järvelän mutta myös Mauno Järvelän käsialaa.
Soinnissakin on jotain uutta.
“Minä soitan harmoonin ohella nyt myös pianoa”, Alakotila paljastaa.
Se ei olekaan aivan helppo juttu. Jotta pianon saisi kuulostamaan kansanmusiikilta, pitää joka sävel miettiä erikseen.
Mari Koppinen Helsingin sanomat 20.3 2015
gmail.com